Pyhä Irinark Solovetskilainen otti vastaan munkkeuden Solovetskin luostarissa ja hän seurasi luostarielämässään kiihkeästi saman luostarin munkkien pyhittäjä Sosiman (+ 1478, muistopv 17.4.) ja pyhittäjä Savvatin (+ 1435, muistopv 27.9.) viitoittamaa tietä, heidän oppejaan ja elämäänsä.
Vuonna 1614 igumeni Antonin kuoltua pyhästä Irinarkista tuli hänen seuraajansa, luostarin johtaja, igumeni. Tämän ajanjakson aikana Solovetskin luostarilla oli valtava merkitys pohjoisen Venäjän puolustuksessa ruotsalaisia ja tanskalaisia vastaan. Uusi igumeni teki valtaisan työn vahvistaakseen ja lujittaakseen luostaria sekä puolustuksellisesti että henkisesti. Igumeni Irinarkin valvonnassa rakennettiin kivimuurit ja niihin kulmatornit sekä kaivettiin suojakaivantoja, joita vahvistettiin kivillä.
Huolestuneena luostaria kohtaavista ulkoisista vaaroista, pyhä Irinark kohdisti myös paljon huomiota vahvistaakseen luostaria sisäisesti ja hengellisesti. Nöyrällä ja lempeällä työllään hän kastoi Jumalan uskossa ja samalla kiihkeästi tuki muiden munkkien hengellistä elämää luostarissa. Hänen hengellisen opastuksensa alaisuudessa Solovetskin luostarissa kehittyi useita merkittäviä ja kunnioitettavia kilvoittelijoita. Igumenin siunauksella ja hänen alaisuudessaan pyhittäjä Eleasar Hanhisaarelainen (Anzerskilainen) (+ 1616, muistopv 13.1.), igumenin ystävä ja kanssakilvoittelija, perusti sivuluostarin eli skiitan Hanhisaareen (Anzerskin saareen).
Tuon ajan keisarillisessa asiakirjassa vuodelta 1621 munkit ilmoittavat pyrkivänsä elämään pyhien isien sääntöjen mukaan ja täydessä kuuliaisuudessa igumeni Irinarkille ja muille vanhemmille munkeille.
Pyhän Irinark vietti viimeiset vuotensa elämästään hiljaisen rukouksen parissa ja hän siirtyi ajasta ikuisuuteen heinäkuun 17. päivänä vuonna 1628. Tuo kuolinpäivä on hänen muistopäivänsä Suomen ortodoksisessa kirkossa, jossa häntä kunnioitetaan myös Karjalan valistajana. Karjalan valistajien yhteinen muistopäivä sijoittuu lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
Back