Pyhä apostolienvertainen Aberkios (Averkios), Hierapolin piispa ja ihmeidentekijä, asui 100-luvulla Fryykiassa keisari Marcus Aureliuksen (161-180) hallituskaudella. Hierapolin (nykyisin Pamukkale) kaupungissa asui silloin paljon pakanoita ja vähän kristittyjä. Pyhä rukoili Herraan pelastamaan tietämättömän kansan sielut ja liittämään heidät Jumalan valittujen laumaan.
Nukahdettuaan, enkeli ilmestyikin pyhälle ja pyysi pyhää Aberkiosta tuhoamaan epäjumalien pakanatemppelit. Hän toteutti Jumalan käskyn innokkaasti. Kuullessaan, että epäjumalanpalvojat haluaisivat tappaa hänet, pyhä meni paikalle, missä ihmiset olivat kokoontuneet ja avoimesti tuomitsi pakanoiden epäjumaluskon. Silloin pakanat yrittivät ottaa pyhän kiinni.
Paikalla oli silloin sattumoisin kolme demonien vallassa olevaa nuorukaista, joiden suusta valui vaahtoa ja he raivosivat. Ihmiset mykistyivät, kun pyhä Aberkios karkotti paholaiset nuorukaisista rukouksillaan. Nähdessään nuorukaisten palautuneen normaaleiksi ihmisiksi, ihmiset pyysivät pyhää Aberkiosta opettamaan heille kristinuskoa ja monet heistä ottivat vastaan kasteen ja kääntyivät kristityiksi.
Pyhä piispa Aberkios teki sen jälkeen monia ihmetekoja parantaen muun muassa sokeita ja karkottaen riivaajia. Hän paransi myös Roomassa keisari Marcus Aureliuksen tyttären riivaajan vallasta.
Roomasta hän jatkoi matkaansa ympäröiviin kaupunkeihin ja kyliin ja maihin parantaen sairaita ja saarnaten Jumalan valtakunnasta. Hän saarnasi Rooman lisäksi Syyriassa, Kilikiassa ja Mesopotamiassa ja käännytti lukuisia ihmisiä kristinuskoon. Useiden vuosien ajan häm taisteli harhaoppeja vastaan puolustaen Kirkkoa ja vahvistaen kristittyjen uskoa julistaessaan Kristuksen kirkkautta. Suurien tekojensa vuoksi hänelle annettiin kunniakas arvonimi ”apostolienvertainen”.
Saarnamatkoiltaan pyhä Aberkinos palasi sitten vihdoin omaan maahansa ja kotiinsa levätäkseen töittensä jälkeen. Pian hän aavisti kuolemansa ja valmisti itselleen haudan ja saneli jopa tekstin, joka kaiverrettiin hänen hautapaateensa, joka löydettiin vuonna 1883 ja se sijaitsee nykyään Lateraanimuseossa Roomassa. Se on yksi tärkeimmistä alkukirkon aikaisista arkeologisista löydöistä ja siinä on useita symboleita, kuten kala ja paimen, jotka kuvaavat Kristusta tai ystävät, jotka kuvaavat uskovaisia sekä sinetti ja ruoka, jotka kuvaavat kastetta ja ehtoollista. Tekstissä mainittu kultaan puettu nainen, lähde ja neitsyt tarkoittavat Kristuksen Kirkkoa sekä osittain myös Jumalanäitiä.
Hautapaadessa lukee:
"Valmistin tämän haudan jo eläessäni lepopaikaksi ruumiilleni. Nimeni on Aberkios. Olen sen puhtaan Paimenen opetuslapsi, joka paimentaa laumojaan kukkuloilla ja laaksoissa ja jonka suuret silmät näkevät kaikkialle. Hän opetti minulle uskontäyteiset elämän kirjoitukset ja lähetti minut Roomaan näkemään hallituskaupungin ja kultaan puetun kuningattaren. Ja näin siellä kansan, joka on merkitty kirkkaalla sinetillä. Olen nähnyt Syyrian tasangot kaupunkeineen ja mahtavan Nisibisin. Olen kulkenut yli Eufratin Paavali aina mukana¬ni. Usko oli kaikkialla oppaanani. Se ruokki minut kaikkialla tarjoten minulle suuren Kalan puhtaimmasta lähteestä, mahtavan puhtaan Kalan, jonka puhdas Neitsyt pyydysti. Hän antaa ystäviensä syödä siitä aina. Hänellä on loisteliasta viiniä, jota hän antaa Kalan kanssa. Nämä sanat minä Aberkios puhuin ja olin läsnä, kun ne kaiverrettiin. Kaikki, jotka ymmärtävät nämä asiat ja ovat yhtä mieltä, rukoilkoot Aberkioksen puolesta."
Pyhä apostolienvertainen piispa Aberkios kuoli 72 vuoden ikäisenä noin vuonna 167. Kirkollisessa taiteessa pyhä Aberkios kuvataan usein tuhoamassa Apollon patsaita tai vastaanottamassa piispansauvaansa enkeleiltä.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää apostolienvertaista piispa Aberkios Hierapolilaista aina vuosittain hänen omana muistopäivänään lokakuun 22. päivänä. Häntä muistellaan myös joissakin paikalliskirkoissa myös joulukuun 18. päivänä