Profeetta Sakarias oli Johannes Edelläkävijän isä ja vanhurskaan Elisabetin puoliso.
Sakarias oli juutalainen ylipappi ja fariseus. Hän oli avioliiton kautta Jeesuksen sukulainen. Sakarias polveutui Aaronista. Elisabet oli pyhän Annan, Jumalansynnyttäjän äidin sisar.
Raamatussa sanotaan (Luuk.1:5-7):
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.
Hedelmättömyyttä pidettiin tuohon aikaan Jumalan antamana rangaistuksena.
Enkelin ilmoitettua, että he saavat pojan, joka on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä (Luuk.1:15), Sakarias epäili asiaa sanoen (Luuk.1:18):
"Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs."
Sakariaan epäuskon vuoksi hän menetti puhekykynsä lapsen syntymään saakka. Ja niin tapahtuikin, yhdeksän kuukauden kuluttua hänen vaimonsa Elisabet sai pojan, jolle annettiin nimi Johannes (Luuk.1:60). Syntymän jälkeen lapsen isä, pyhä profeetta Sakarias alkoi heti profetoida syntyneestä lapsesta väkevänä pelastajana ja lunastajana.
Kuningas Herodeksen kuultua Messiaasta, hän päätti surmauttaa kaikki alle kaksivuotiaat pojat ja tässä tarkoituksessa etsittiin myös profeetta Sakariaan poikaa Johannesta, joka oli mennyt piiloon äitinsä kanssa kukkuloille. Sakarias sen sijaan palveli temppelissä, kun etsijät murhasivat raa'asti profeetan puukolla.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää profeettaa ja vanhurskasta Sakariasta yhdessä hänen vaimonsa, vanhurskaan Elisabetin kanssa vuosittain aina syyskuun 5. päivänä.
Tropari, 4.säv.
Pappeuden pukuun puettuna Sinä, viisas Sakarias, kannoit Jumalan lain mukaisia otollisia polttouhreja. Valoksi ja salaisten asiain näkijäksi Sinä tulit omaten itsessäsi ilmeiset armon tunnusmerkit. Tultuasi Jumalan temppelissä miekalla surmatuksi rukoile, Kristuksen profeetta, Edelläkävijän kanssa pelastusta sieluillemme.
Kontakki, 4.säv.
Tänään Sakarias, profeetta ja Korkeimman pappi, Edelläkävijän isä, tarjoaa meille muistoaterian, joka uskovaiset ravitsee. Vanhurskauden juoman hän kaikille sekoittaa. Sentähden me häntä ylistämme Jumalan armon taivaallisena salaisuuksien palvelijana.
Vanhurskas Elisabet (nimestä käytetään myös seuraavia muotoja Elizabeth, Elisabeth - hepreaksi: / אֱלִישֶׁבַע / אֱלִישָׁבַע / "Jumala on vala" / Elišéva ~ Elišáva sekä variantteja Isabel, Isabella, Isabelle jne.), oli pyhän Johannes Edelläkävijän äiti ja pyhän profeetta Sakariaan puoliso. Hänen sanotaan Raamatun mukaan olleen Aaronin sukua (Luuk.1:5-7).
Elisabetin kuulumisesta pappi Aaronin sukuun sanotaan:
Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.
Hän oli Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian sukulainen, joidenkin tietojen mukaan serkku. Hänen äitinsä Sobe (joissakin lähteissä Sovin) oli Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian äidin Annan sisar.
Raamatussa sanotaan kappaleessa, jossa kerrotaan enkelin ilmoituksesta Marialle Jeesuksen syntymästä (Luuk.1:36):
Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä!
Elisabetia ei mainita Raamatussa muualla kuin Luukkaan evankeliumissa, mutta apokryfisissä kirjoissa hänet mainitaan useammin muun muassa niin sanotussa Jaakobin evankeliumissa, jossa hänen poikansa syntymä ja miehensä Sakariaan marttyyrikuolemakin on kirjoitettuna muistiin.
Pyhän Johannes Edelläkävijän eli pyhän Johannes Kastajan syntyminen ja siihen liittyvät asiat on kerrottu seikkaperäisesti Uudessa Testamentissa Luukkaan evankeliumin 1. luvussa (Luuk.1:5-80).
Evankeliumi kertoo pyhän Johanneksen vanhurskaista ja iäkkäistä vanhemmista, pappi Sakariaasta ja hänen hedelmättömästä vaimostaan Elisabetista, jotka elivät Hebronin kaupungissa. Johanneksen äiti Elisabet oli Aaronin sukua ja hän oli Zoian tytär ja Zoia taasen oli Kristuksen isoäidin, Neitsyt Marian äidin Annan sisar. Näin ollen pyhä Johannes oli Kristuksen pikkuserkku. Johanneksen isä Sakarias oli myös Aaronin sukua ja hän kuului Abian pappisosastoon. Tuhatlukuinen temppelipapisto oli jaettu 24 osastoon, joista Abian osasto oli kahdeksas.
Kerran Sakariaan ollessa toimittamassa jumalanpalvelusta Jerusalemissa, ylienkeli Gabriel ilmestyi hänelle suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkeli ennusti Sakariaalle, että hänestä tulee isä pojalle, jolle hänen on annettava nimi Johannes ja joka on oleva suuri Jumalan mies. Enkeli kertoi vielä Johanneksen tulevan kulkemaan Herran edelläkävijänä ja hän valmistaa kansaa Vanhassa testamentissa ennustetun Vapahtajan, Messiaan tulemiseen. Sakarias huolestui asiasta ja pelko valtasi hänet. Hän epäili, etteivät he tämän ikäisinä voisi enää saada lasta ja hän pyysi ennusmerkkiä. Se annettiin hänelle ja se oli samalla rangaistus hänen epäuskostaan: hän tuli mykäksi siihen saakka kunnes ylienkelin sanat kävisivät toteen.
Jonkin ajan kuluttua Elisabet tuli raskaaksi. Hän pelkäsi kohtaavansa ivaa ja pilkkaa raskaudestaan noin iäkkäänä ja siksi hän piilotti asiaa viisi kuukautta. Elisabetin ollessa kuudennella kuukaudella raskaana, hänen serkkunsa Neitsyt Maria tuli hänen luokseen jakamaan yhteisen ilon. Hän oli ylienkeli Gabrielilta saanut tiedon Kristuksen syntymisestä ja tuli sen johdosta Elisabetin luo. Elisabet ”Pyhällä Hengellä täyttyneenä” oli ensimmäinen, joka tervehti Jumalansynnyttäjää, Neitsyt Mariaa sanoin: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Elisabetin kohdussa oleva pyhä Johannes evankeliumin mukaan hypähti kohdussa tässä tapaamisessa.
Pian Elisabet synnytti pojan ja sukulaiset sekä tutut riemuitsivat hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä Mooseksen lain mukaisesti poika ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi Johannes. Jokainen paikallaolija oli hämmästynyt nimestä ja he halusivat ristiä lapsen isän mukaan Sakariaaksi. He kysyivät asiaa lapsen isältä ja Sakarias pyysi viittomalla kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: Hänen nimensä on Johannes. Samalla hetkellä hän sai takaisin puhekykynsä, ja Sakarias ylisti Jumalaa ja profetoi Messiaan tulemista maailmaan. Omasta pojastaan, pyhästä Johanneksesta hän sanoi: ”Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen.” (Luuk.1:76)
Jeesuksen syntymän ja paimenien sekä itämaan tietäjien vierailun jälkeen paha kuningas Herodes määräsi tapettavaksi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Tämän kuultuaan Elisabet pakeni erämaahan ja piiloutui luolaan. Sakarias oli Jerusalemissa jumalanpalveluksessa temppelissä, kun Herodes lähetti sotilaitaan Sakariaan luo kysymään lapsen olinpaikkaa. Sakarias sanoi, ettei hän sitä tiedä. Sotilaat tappoivat hänet temppelissä. Vanhurskas Elisabet jatkoi elämäänsä lapsen kanssa erämaassa ja aikanaan hän myös kuoli siellä. Pyhä Johannes enkelien suojaamana asui erämaassa, kunnes tuli hänen aikansa saarnata katumusta ihmisille ja hänen tehtäväkseen tuli kastaa Kristus Jordan-virrassa. Pyhä Johannes oli siis syntyään nasaretilainen, mutta hän vietti ensimmäiset elinvuotensa Juudean vuoristoseuduilla Jerusalemin ja Kuolleenmeren välimaastossa. Siellä hän vietti yksinkertaista elämää, ”yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja” (Matt.3:4).
Aikuisena pyhä Johannes aloitti julkisen saarnaamisen ja hänen luultiin olevan mahdollisesti Messias. Silloin Johannes sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.” (Luuk.3:16)
Kastettuaan Jeesuksen täyttääkseen Jumalan vanhurskaan tahdon, pyhä Johannes pyysi omia opetuslapsiaan seuraamaan Jeesusta. Hänen oma tiensä johti kuningas Herodeksen vankilaan, jossa hän, arvosteltuaan kuninkaan riettaita elämäntapoja, menetti henkensä ja hänet mestattiin.
Koska pyhä Johannes kastoi Kristuksen, häntä pidetään kummivanhempien suojeluspyhänä. Toisinaan häntä nimitetään myös Erämaan enkeliksi, ja tämän nimityksen johdosta hänet kuvataan joskus ikoneissa samoin kuin enkelit siivekkäänä. Apostoli Johannes käyttää evankeliumissaan pyhästä Johannes Edelläkävijästä ilmausta: ”kirkkaalla liekillä palava lamppu” (Joh.5:35). Pyhä Johannes Edelläkävijä olikin viimeinen Vanhan Testamentin profeetoista ja ikään kuin silta tuon ilmoituksen ja Jeesuksen välillä.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Johannes Edelläkävijää kuutena eri päivänä, jotka syyskuun alussa alkavan kirkkovuoden mukaisesti ovat:
syyskuun 23. päivä (pyhän Johannes Edelläkävijän sikiäminen)
tammikuun 7. päivä (pyhän Johannes Edelläkävijän muistopäivä, Johannes Edelläkävijän synaksis, aina Teofanian (6.1.) jälkeinen päivä)
helmikuun 24. päivä (pyhän Johannes Edelläkävijän kunniallisen pään ensimmäisen ja toisen löytämisen muistopäivä)
toukokuun 25. päivä (pyhän Johannes Edelläkävijän kunniallisen pään kolmannen löytymisen muistopäivä)
kesäkuun 24. päivä (pyhän Johannes Edelläkävijän syntymä, 6 kuukautta ennen Kristuksen syntymäjuhlaa)
elokuun 29. päivä (pyhän Johannes Edelläkävijän mestauspäivä)
Suomalaisten juhannus on saanut nimensä pyhältä Johannekselta, ja oikea juhannuspäivähän onkin pyhän Johanneksen syntymäpäivä, 24. päivä kesäkuuta. Tosin vuoden 1955 jälkeen juhannusta on Suomessa vietetty ensiksi oikeaa juhannusta lähinnä olevana lauantaina, sitten kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina. Kirkollinen juhlapäivä on silti aina 24. kesäkuuta.
