Pyhittäjä Efraim Syyrialainen

Pyhä Efraim [syyriaksi: Mâr Aphrêm Sûryâyâ, kreikaksi: Hagios Ephraim Syros] syntyi 4. vuosisadan alussa Nesebiassa Mesopotamiassa. Hänen vanhempansa olivat köyhiä maanviljelijöitä, hyviä ja hurskaita kristittyjä.


Nuoruudessaan Efraim oli kevytmielinen ja eli huolettomuudessa. Jouduttuaan syyttömänä vankilaan, Efraim koki elämänmuutoksen ja ryhtyi etsimään Jumalaa, katumaan tekojaan ja nöyrtymään. Tässä työssä häntä auttoivat ensin erakot, myöhemmin Jaakob, Nesebian piispa (Mar Jacob), jonka kanssa hän muun muassa osallistui Nikean kirkolliskokoukseen.

Jonkin ajan kuluttua Efraim siirtyi Edessaan ja ryhtyi elämään erakkoelämää luolassa. Samalla hän alkoi kirjoittaa Mooseksen kirjojen selityksiä. Hiljalleen hänen maineensa opettajana kasvoi ja häneltä tultiin kysymään usein neuvoa asioihin.

Hänen sanoistaan huokui palava rakkaus Jumalaan, syvä katumus ja nöyryys. Meille kaikille on tuttu hänen paastorukouksensa.

Efraim vihittiin papiksi, mutta hän ei nöyryydessään rohjennut milloinkaan toimittaa liturgiaa. Hän taisteli runollisin tekstein harhaoppeja vastaan ja hänen opetuksiaan luettiin jo hänen eläessään jumalanpalveluksissa.

Matkoillaan Efraim tapasi egyptiläisiä ja syyrialaisia erakkoja sekä muun muassa pyhän Basileios Suuren. Basileioksen opettaessa Efraim kertoi nähneensä valkoisen kyyhkysen hänen olkapäällään ja Basileioksen suusta tulevan tulisen liekin, ymmärtäen näin Basileioksen suuruuden kristinuskon opettajana.

Tropari, 8.säv.

Kyynelilläsi sinä teit erämaasta hedelmällisen | ja Jumalan kaipuusi toi näkyviin itsekieltäymyksen hedelmät. | Ihmeittesi säteilyllä valaisit koko maailman. | Pyhä isä Efraim, rukoile Kristusta, meidän Jumalaamme, | pelastamaan meidän sielumme.
Kontakki, 2.säv.

Pyhä isä Efraim, sinä jatkuvasti mietiskelit viimeistä tuomiota vuodattaen runsaasti surun kyyneleitä, taistelusi on meille esimerkki, jota voimme seurata, ja heräämme velttoudesta katumuksen suhteen. Sinä olet todella korkeasti maineikas!