Pyhä Johannes Krysostomos oli suuri ekumeeninen opettaja ja yksi ns. kolmesta hierarkista (p. Basileios Suuri, p. Gregorios Teologi ja p. Johannes Krysostomos). Hänestä on tarkempi elämäkerta toisaalla Ortodoksi.netin sivuilla (kts. elämäkerta).

Pyhä Johannes kuoli Komanoin kaupungissa matkalla karkotuspaikkaansa Pityusiin vuonna 407. Keisarinna Eudoksian toimien vuoksi häntä oli vainottu ennen kuolemaansa ja keisarinnan pojan Theodoisus II:n (v. 408-450) toimesta hänen reliikkinsä sitten siirrettiin vuonna 438, kolmekymmentä vuotta pyhän Johanneksen kuoleman jälkeen.

Pyhä Johannes oli ollut rakastettu ja syvästi kunnioitettu henkilö ihmisten keskuudessa. Murhe hänen ennenaikaisesta kuolemastaan eli syvällä ihmisten sydämissä. Pyhän Johanneksen opetuslapsi, pyhä Proklos, Konstantinopolin patriarkka (v. 434-447) saarnasi Hagia Sofiassa pitämässään palveluksessa rukoillen pyhää Johannesta:

”Pyhä Johannes, elämäsi oli täynnä surua, mutta kuolemasi oli ylväs. Hautasi on siunattu ja palkkiosi suuri. Herramme Jeesuksen Kristuksen armolla ja laupeudella on kukistettu ajan ja paikan rajat. Rakkaus on kukistanut tilan, unohtumaton muisto on hävittänyt rajat ja paikka ei estä pyhän ihmetekoja.”

Kaikkia, jotka olivat paikalla kirkossa, pyhän Prokloksen sanat koskettivat syvästi, niin että he eivät olisi halunneet tilaisuuden loppuvan. Yksituumaisina he vetosivat patriarkkaan , jotta hän puhuisi keisarille pyhän Johanneksen reliikkien palauttamisesta takaisin Konstantinopoliin.

Keisari vakuuttuneena pyhän Prokloksen sanoista antoi suostumuksensa ja määräsi pyhän Johanneksen reliikkien siirtämisestä. Mutta miehet, jotka hän lähetti noutamaan reliikkejä Komanoista, eivät pystyneet nostamaan pyhiä reliikkejä ennen kuin keisari tajusi, että hän oli lähettänyt miehet noutamaan reliikkejä käskien eikä rukoillen. Keisari kirjoitti kirjeen, jossa hän nöyrästi pyysi pyhää Johannesta antamaan anteeksi hänen röyhkeytensä ja palaamaan Konstantinopoliin. Viesti luettiin pyhän Johanneksen haudalla ja sen jälkeen miehet saattoivat helposti ottaa reliikit mukaansa, kantaa ne laivaan ja viedä Konstantinopoliin.

Reliikkiarkku sijoitettiin Pyhän Rauhan (Hagia Irene) kirkkoon. Kun patriarkka Proklos avasi arkun, pyhän Johanneksen ruumis oli maatumaton. Keisari lähestyi arkkua kyynelehtien, pyytäen anteeksiantoa äidilleen keisarinna Eudoksialle, joka oli karkottanut pyhän Johanneksen. Koko ajan – yötä päivää – ihmiset olivat arkun äärellä, eivätkä jättäneet sitä.

Aamulla arkku vietiin Pyhien Apostolien kirkkoon. Ihmiset huusivat: ”Isä, nouse (piispan) istuimellesi.” Silloin patriarkka Proklos ja papisto seisoessaan pyhän Johanneksen reliikin äärellä näkivät hänen avaavan suunsa ja sanovan: ”Rauha teille kaikille.” Monet sairaat paranivat sen jälkeen haudalla.

Vuonna 1204 ristiretkeläiset ryöstivät reliikit ja vievät ne Roomaan, josta ne palautettiin takaisin Konstantinopoliin vasta vuonna 2005.

Tropari, 3.sävelmä

Sinä kohosit korkeuksiin rakkaudesta Häneen, joka sinua pitää kädessään, | ja niin sinä osoittauduit Jumalankantajaksi, oi Ignatios. | Sinä päätit elämän kulkusi lännessä | ja saavutit asuinsijan taivaan himmenemättömässä päivässä. || Oi vanhurskas isä, ano Kristukselta, meidän Jumalaltamme meille suurta armoa.

Tropari, 4.sävelmä

Rikkaana aarteena ja lahjojen kaunistuksena | sinun jäännöksesi kannetaan hurskaasti Roomasta laumasi luo. | Samalla kun rakkaudella juhlimme niiden paluuta | me saamme parannuksen armoa sieluillemme ja ruumillemme. || Ja me aina laulamme sinun marttyyrikilvoituksillesi, oi kunniakas pappismarttyyri Ignatios.




Back

PayPal