Pyhä Sofronios (Σωφρόνιος Α΄ Ιεροσολύμων), Jerusalemin patriarkka, syntyi Damaskoksessa noin vuonna 560. Hän erottui jo nuorena hurskautensa vuoksi ja kiinnostuneisuudestaan etenkin klassiseen tutkimukseen. Hän oli erityisen taitava filosofian alalla ja siksi hänet tunnetaan myös nimellä Sofronios Sofisti (Oppinut). Tuleva hierarkki etsi kuitenkin munkkilaisuuden todellista filosofiaa ja hakeutui keskusteluihin erämaiden asukkaiden kanssa.
Hän saapui Jerusalemiin pyhän Theodosioksen (muistopv. 11.1.) luostariin, jossa hänestä tuli läheinen ystävä pappismunkki Johannes Moskoksen (Ιωάννης Μόσχος) kanssa. Hänestä tuli Johanneksen hengellinen oppilas ja hänelle kuuliainen veli. He vierailivat yhdessä useissa luostareissa, kirjoittivat muistiin tapaamiensa askeettien elämän tapahtumia ja heidän viisauksiaan. Näistä syntyi sitten myöhemmin heidän kuuluisaksi tullut kirjansa Leimonarion (kreikaksi: Leimõn ho Leimõnon) eli [Hengellinen] Niitty, joka sai suuresti arvostusta muun muassa seitsemännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Tekstin laati suurimmaksi osaksi pyhä Johannes ja pyhä Sofronios kokosi myöhemmin tekstit yhtenäiseksi teokseksi.
Pelastaakseen itsensä persialaisten tuhoisalta tunkeutumiselta, pyhät Johannes ja Sofronios lähtivät Palestiinasta ja menivät Antiokiaan ja sieltä edelleen Egyptiin. Egyptissä pyhä Sofronios sairastui vakavasti. Sairautensa aikana hän päätti vihkiytyä munkiksi, ja pyhä Johannes Moskos vihki hänet munkkeuteen.
Saatuaan takaisin terveytensä, Sofronios ja Johannes päättivät jäädä Aleksandriaan. Siellä heidät otti vastaan pyhä patriarkka Johannes Laupias (muistopv. 12.11.), jolle he antoivat arvokasta tukea hänen taistelussaan monofysiittisiä harhaoppeja vastaan. Aleksandriassa pyhällä Sofronioksella oli ongelmia silmiensä kanssa, ja hän rukoili ja kääntyi huolissaan myös pyhien palkattaparantajien Kyyroksen ja Johanneksen (muistopv. 31.1.) puoleen heidän reliikkiensä äärellä Menuthiksen kirkossa ja parani heidän avullaan. Kiitollisena paranemisestaan pyhä Sofronios kirjoitti näiden pyhien elämäkerrat muistiin.
Kun barbaarit uhkasivat Aleksandriaa, patriarkka Johannes sekä pyhät Sofronios ja Johannes Moskos aikoivat siirtyä Konstantinopoliin. Mutta matkalla sinne patriarkka kuitenkin kuoli. Pyhät Sofronios ja Johannes asettuivat silloin Roomaan kahdentoista muun munkin kanssa. Pyhä Johannes Moskos kuoli vuonna 619 Roomassa, pyhä Sofronios vei hänen ruumiinsa Jerusalemiin, ja hänet haudattiin pyhän Theodosioksen luostarin hautausmaalle.
Vuonna 628 Jerusalemin patriarkka Sakarias (609-633) palasi vankeudesta Persiasta. Hänen kuolemansa jälkeen patriarkkana toimi kahden vuoden ajan pyhä Modestos (muistopv. 18.12.), ja Modestoksen kuoleman jälkeen Jerusalemin patriarkaksi valittiin pyhä Sofronios.
Loppupuolella elämäänsä pyhä patriarkka Sofronios eli laumansa kanssa kahden vuoden ajan muslimien piirityksessä Jerusalemissa. Lopulta nälkä pakotti kristityt avaamaan Jerusalemin portit, ja he edellyttivät, että vihollinen säästäisi pyhät paikat. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja pyhä Sofronios kuoli Jerusalemissa surun murtamana nähdessään kristittyjen pyhien paikkojen häpäisemisen vuonna 638 maaliskuun 11. päivänä.
Pyhän patriarkan kirjallisista teoksista ovat tulleet meille tutuiksi myös hänen dogmaattinen teoksensa ”Liturgian poikkeukset” sekä ”Pyhän Maria Egyptiläisen elämäkerta” ja näiden lisäksi noin 950 troparia ja stikiiraa pääsiäisestä helatorstaihin.
Tämän lisäksi – ollessaan vielä pappismunkki – Sofronios teki korjauksia pyhittäjä Sabbas Pyhitetyn (muistopv. 5.12.) luostarisääntöihin. Pyhän kirjoittamat kolme oodia: kanonit Pyhälle 40 päivän Suurelle paastolle sisältyvät nykyiseen paastotriodioniin.
Ortodoksinen kirkko viettää pyhän Sofronioksen, Jerusalemin patriarkan omaa muistopäivää aina vuosittain maaliskuun 11. päivänä.
Tropari, 5. säv.
Oi isä Sofronios, | sinä olit kunniallinen maltillisuuden mahtavuudessa, | ja paljastit sinun sanomattoman taivaallisen valaistuksesi | sanojesi loistolla. | Elämässäsi sinä saavutit viisauden, | joka nyt vahvistaa Kirkkoa, | oi loistava esipaimen ja esirukoilijamme Herran edessä.
Kontakki, 4. säv.
Hengen innoittamana, siunattu Sofroni, | olit vanhurskas esipaimen Siionissa || ja apostolien jäljittelijä.
