Pyhittäjämarttyyri Eudokia Heliopolislaisesta (tunnetaan myös nimellä Eudokia Samarialainen) ei ole säilynyt paljoa elämäkertatietoja, ja hänen elämäkertansa on kirjoitettu todella myöhään hänen kuolemansa jälkeen, joten sitä pitää lukea jonkin verran myös kuvailevana pyhänä kertomuksena.
Pyhittäjä Eudokia (keikaksi: Ευδοκία) oli samarialainen ja kotoisin Libanonin Heliopoliksesta (nykyinen Baalbeck) ja hän asui siellä keisari Trajanuksen hallituskaudella (98-117). Pakanallinen jumalattomuus johti tämän poikkeuksellisen kauniin naisen pitkäksi aikaa syntiseen elämään ja hänestä tuli prostituoitu. Hän kuoletti sielunsa ja kovetti mielensä tässä tehtävässään.
Kerran Eudokia heräsi keskiyöllä ja kuuli laulua naapurissa sijaitsevan kristityn naisen kotoa. Siellä oli munkki, joka luki kirjaa ja lauloi veisuja, joissa kuvattiin viimeistä tuomiota ja syntisten rangaistusta sekä vanhurskaitten pelastusta. Jumalan armo kosketti Eudokian sydäntä ja hän alkoi murehtia rikkauksiaan ja syntistä elämäänsä.
Aamulla Eudokia kiiruhti tämän munkin – isä Germanoksen – luo ja pyysi häntä opastamaan itseään rukouksen tiellä. Isä Germanos oli palaamassa pyhiinvaellukselta omaan luostariinsa ja nyt hän opetti Eudokialle kristinuskon totuuksia. Opetettuaan häntä useampana päivänä isä Germanos lähetti Eudokian kotiin, jossa hän sydän täynnä iloa ja rakkautta Kristusta kohtaan sulkeutui yksinäisyyteen omaan huoneeseensa ja vietti siellä aikaa paastoten ja rukoillen. Myös isä Germanos rukoili Eudokian puolesta.
Viimein hän noin viikon kuluttua näki yöllä unen, jossa hän kohtasi suuren valon ja ylienkeli Mikaelin, joka oli tullut hänen luokseen viedäkseen hänet taivaaseen. Saatana seurasi tilannetta ja purnasi, että Jumala oli ottanut turmeltuneen naisen vastaan liian nopeasti, mutta taivaasta kuului ääni, joka sanoi:
”Jumalan hyvä tahto [kr.eudokia] on ottaa säälien vastaan ne, jotka katuvat.”
Sen jälkeen enkeli palautti Eudokian kotiinsa ja lupasi hänelle Jumalan apua hänen taistelussaan syntiä vastaan.
Myöhemmin Heliopoliksen kaupungin piispa Theodotus kastoi Eudokian, joka luovutti katuvaisena ja syntejä anteeksi pyytäen koko omaisuutensa kirkolle. Hurskas pappi jakoi sen sitten apua tarvitseville köyhille. Eudokia itse meni isä Germanoksen luostarin lähistöllä sijainneeseen nunnaluostariin, jossa hän alkoi katua entistä elämäänsä kilvoitellen ankarin säännöin. Jumala palkitsi hänen kilvoittelunsa ihmeiden tekemisen armolahjalla.
Kun luostarin johtajatar, igumenia, kuoli, sisaristo valitsi Eudokian luostarin johtoon. Samoihin aikoihin Eudokian entinen rakastaja Filostratos saapui luostariin, koska hän oli kuullut Eudokiasta, ja vaati Eudokiaa lähtemään pois luostarista ja palaamaan entiseen elämäänsä takaisin. Filostratos oli pukeutunut munkin pukuun hämätäkseen sisaristoa ja isä Germanosta. Eudokia huudahti Filostratokselle, että Jumala nuhdelkoon tätä, ja pyysi häntä lähtemään pois. Petkuttaja kaatuikin yllättäen kuolleena maahan. Sisaristo pelkäsi, että heitä syytetään miehen tappamisesta, ja he alkoivat rukoilla yhdessä Eudokian kanssa. Rukouksen seurauksena mies toipuikin yhtäkkiä, pyysi sisarilta anteeksi, poistui luostarista ja antoi myöhemmin kastaa itsensä kristityksi sekä muutti oman elämänsä suunnan kohti parannusta.
Kerran ihmiset ilmiantoivat Eudokian alueen kuvernöörille Aurelianukselle siitä, että hän oli ottanut vastaan kultaa ja hopeaa luostariinsa ja lahjoittanut varoja rakentaakseen suojapaikkoja vainotuille. Aurelius lähetti sotilaita pidättämään Eudokiaa, mutta he eivät jumalallisen mahtavan voiman vuoksi päässeet luostariin, ja kohta paikalle osunut pyörremyrsky tuhosi koko sotilasjoukon neljää ihmistä lukuun ottamatta.
Nyt paikalle tuli hallitsijan poika sotajoukon kanssa, mutta poika putosi ratsailta ja kuoli. Nöyrtyneenä hallitsija pyysi Filostrakoksen neuvomana kirjeitse Eudokiaa pelastamaan pojan, mutta vaikka Eudokia katsoi olevansa liian syntinen tähän, hän teki kuitenkin kirjeen saatuaan ristinmerkin kolme kertaa kirjeen päälle. Lähetin palattua takaisin palatsiin kirje pantiin kuolleen pojan ruumiin viereen ja tämä heräsi henkiin. Tämän seurauksena Aurelianos ja koko hänen perheensä kastettiin kristityiksi. Pyhän tarinan mukaan kuolleista heränneestä pojasta tuli myöhemmin koko kaupungin arkkipiispa ja hänen sisarensa Gelasia meni nunnaksi Eudokian luostariin.
Seuraava epäjumalien palvontaan innokas keisari Hadrianus (117-138) määräsi Heliopolikseen maaherraksi Diogeneen, jonka aikana Eudokia pidätettiin. Ennen sotilaiden tuloa Eudokia sai Kristukselta tiedon pidättämisestään ja marttyyrikuolemastaan ja siksi hän ehti ennen pidättämistään nauttia ehtoollisen.
Ollessaan pidätettynä Eudokia ehti vielä tehdä useita ihmetekoja, joiden seurauksena sekä häntä pidättämään tullut sotilaskomentaja Diodoros, jonka äkisti kuolleen vaimon, Firminan, Eudokia herätti henkiin että myös maaherra Diogenes, joka halvaantui ja parani Eudokian rukouksien avulla, kääntyivät kristityiksi.
Kerran erään lesken ainoa poika oli kuollut käärmeen puremaan puutarhassa. Äiti itki katkerasti ja pyysi Diodorosta auttamaan. Eudokia sanoi Diodorokselle, että nyt on hänen on aika näyttää usko Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka kuulee katuvien syntisten rukoukset ja armossaan antaa ne heille anteeksi. Diodoros pelästyi, mutta totteli Eudokiaa ja rukoili pojan puolesta ja pyysi poikaa Kristuksen nimessä nousemaan. Näin sitten kaikkien silmien edessä tapahtuikin ja poika heräsi henkiin. Eudokia palasi tämän jälkeen joksikin aikaa vielä takaisin omaan luostariinsa.
Mutta Diogeneen kuoltua maaherraksi tuli Vicentius, joka päätti lopettaa Eudokian toiminnan tyystin ja lähetti sotilaat mestaamaan hänet. Nämä tappoivatkin hänet heti ilman kuulusteluja maaliskuun 1. päivänä vuonna 107. Pyhittäjämarttyyri Eudokian pyhäinjäännösten äärellä on tapahtunut vielä sen jälkeen useita ihmeitä, jotka ovat todistaneet jälkipolville katumuksen voimasta.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjämarttyyri Eudokia Heliopolislaista aina vuosittain hänen omana muistopäivänään maaliskuun 1. päivänä.
Tropari, 4.säv.
Sinun karitsasi Eudokia huutaa sinulle, oi Jeesus, suurella äänellä: | Sinua, Ylkäni, minä rakastan ja Sinua etsien kärsin. | Sinun kanssasi olen ristiinnaulittu, | Sinun kuolemaasi kastettu, Sinun kanssasi haudattu. | Sinun tähtesi minä kärsin | hallitakseni kanssasi, | Sinun edestäsi kuolen | elääkseni kanssasi. | Ota siis minut vastaan viattomana uhrina, | joka on rakkaudella uhrautunut Sinulle. ||Marttyyrisi rukouksien tähden pelasta, oi laupias, meidän sielumme.
Kontakki, 4.säv.
Sinun pyhä muistosi, oi Eudokia, | on kirkastunut maailmalle auringon kaltaisena kuvaten elämääsi. | Pidättäytymisellä sinä lihasi pyyteet kukistit | ja kärsimyksiesi verellä kihlaat itsesi Kristukselle. | Vapauta kaikesta pahasta meidät, jotka sinua ylistämme, | että veisaisimme sinulle: || Iloitse, oi pyhittäjä-äiti.