Kuningas Herodes tapatti 14 000 pyhää pikkulasta Betlehemissä Jeesuksen syntymän tienoilla. Luku 14 000 on symbolinen, ei kirjaimellisesti tarkka luku. Kun Jumalan Pojan syntymä, inkarnaatio, lihaksituleminen tapahtui ja Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria synnytti pojan. Itämaan tietäjät (maagit) näkivät taivaalla tähden, joka ennusti uuden juutalaisten kuninkaan syntymisen ja näytti heille tien tämän luo. He lähtivät välittömästi osoittamaan kunnioitustaan uudelle kuninkaalle. He sopivat Herodeksen kanssa, että he palaavat takaisin kertomaan hänelle, kun ovat löytäneet lapsen.
Palvottuaan lasta, he eivät palanneet takaisin Jerusalemiin, kuten Herodes oli määrännyt, vaan menivät kotimaahansa toista tietä Jumalan varottaessa heitä unessa vaarasta.
Herodes tajusi silloin, että hänen hallintaorganisaationsa ei ollut kyennyt löytämään tätä lasta ja siksi hän raivostui ja määräsi, että kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset ja sitä nuoremmat oli tapettava Betlehemissä ja sen ympäristössä. Hän arveli tämän jumalallisen vauvan, hänen kilpailijansa, olevan noiden tapettujen joukossa. Jumalan suunnitelma ei kuitenkaan estynyt, sillä Joosef Kihlaaja, Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi olivat silloin jo matkalla turvaan Egyptiin.
Murhatuista lapsista tuli siten Kristuksen ensimmäisiä marttyyreja. Kuninkaan raivo kohdistui myös vanhurskaaseen Simeoniin (muistopv. 3.2.), joka temppelissä julisti, että Messias oli syntynyt. Kun vanhus kuoli, hän ei antanut lupaa haudata häntä asianmukaisesti. Kuninkaan määräyksestä myös profeetta ja pappi Sakarias (muistopv. 5.9.) tapettiin. Hänet murhattiin Jerusalemissa temppelin ja alttarin välille (Matt.23:35), koska hän ei kertonut poikansa Johanneksen tulevan Johannes Edelläkävijän, Herramme Jeesuksen Kristuksen Kastajan olinpaikkaa.
Jumalan viha lankesi pian itsensä Herodoksen ylle: hirveä, tuskallinen tauti iski hänet maahan ja hän kuoli matojen syödessä vielä hänen eläessään ruumista. Ennen kuolemaansa jumalaton kuningas ennätti murhauttaa vielä juutalaisten ylipapit ja kirjanoppineet ja myös oman veljensä Joosefin ja hänen sisarensa ja hänen vaimonsa kuin myös oman toisen vaimonsa Mariamnen ja kolme poikaansa, Aleksanterin, Aristobuloksen ja Antipaterin sekä seitsemänkymmentä viisasta miestä, jotka olivat Sanhedrinin, suuren neuvoston, juutalaisten ylimmän tuomioistuimen jäseniä. Hän aloitti tämän verilöylyn, ettei hän kuolinpäivänään olisi yksi iloitsijoista vaan surijoista.
Raamatussa massamurha on kuvatt Matteuksen evankeliumissa (Matt.2:16-18):
Betlehemin lastenmurha
Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus: -- Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.'
Ortodoksinen kirkko on muistellut näitä Herodeksen surmauttamia lapsimarttyyrejä aina vuosittain jo 400-luvulta lähtien joulun jälkeen 29. päivä joulukuuta. Päivä tunnetaan Suomessa nimellä: Viattomien lasten päivä.