Jumalanäiti "Kaikkien murheellisten ilo" -ikonin, muistopäivä 24.10., uskotaan syntyneen 1600-luvulla, mutta tunnetuksi se tuli vasta 1800-luvulla ensin Venäjällä, myöhemmin muuallakin. Tämäkin, kuten moni muukin tuon ajan ikoni, liittyy oleellisesti Venäjän yhteiskunnallisiin muutoksiin ja niiden seurauksiin. Murroskausi, jolloin venäläiset talonpojat vapautuivat maaorjuudesta, toi mukanaan tällaisia lohdutusaiheisia tai ihmeitätekeviä ikoneja, joita Venäjän kirkko tarjosi kurjuudessa ja puutteessa elävien vapautuneiden lohduksi.

Ikonissa Jumalanäiti on kuvattu kokovartalokuvana. Osassa muunnelmia Jumalanäiti on Jeesus-lapsen kanssa, osassa lasta ei ole mukana. Jumalanäiti on kuvattu yleensä arvoperspektiivissä muita maan päällä eläneitä hahmoja suurempana. Toisinaan Jumalanäiti on kuvattu myös kruunupäisenä Valtiattarena.

Ikonista välittyy läsnä oleva lohdutuksen tuoja, ihmeellinen kärsimysten auttaja, kyynelten poistaja, taivaallisen ilon ja lohdutuksen antaja.

Tavallisesti ikoniin on myös kuvattu Kristus Kaikkivaltias ikonin yläosaan sekä enkeleitä ja erilaisia avuntarvitsijoita, joita ikoniin kuvatut hahmot varjelevat ja suojelevat. Joukossa on alastomia, sorrettuja, nälkäisiä, orpoja, sairaita ja rampoja.

Ikoniin on liitetty paljon erilaisia ihmeitä ja siksi se on nostettu kuuluvaksi ihmeitätekevien ikonien joukkoon. Ikonia on runsaasti kopioitu ja osaan niistä liitettiin myös tietoja näistä ihmeteoista.
Ikonin symboliikkaa

Yhden ns. alkuperäisen Kaikkien murheellisten ilo -ikonin sijaintipaikkana on pidetty Pietarin lähellä olevaa lasitehtaan kappelia, joka salamaniskusta syttyi palamaan ja ihmeellisen pelastumisen kokenut ikoni löytyi lattialta. Siihen olivat palossa liimautuneet keräyslippaasta singonneet kolikot. 1800-luvun lopulla ikonille rakennettiin oma katedraali, johon ikoni sitten sijoitettiin.

Ikonin väri- ja muussa symboliikassa Jumalanäidin valkoinen päähine kuvaa kantajan neitseyttä ja puhtautta, puvun punainen väri rakkautta, elämän ja lämmön elementtejä, taustalla olevat kukat ja kasvit paratiisin puutarhaa, vihreä toivon ja iankaikkisen uusiutumisen ilmenemistä. Kulta kuvastaa ikonissa jumalallisen valtakunnan valoa ja jumaluuden mahtia ja sininen taivaallisen ja iankaikkisen todellisuuden olemassa oloa. Esinesymboliikassa keppi saattaa ikonissa kuvata rampoja, side silmien edessä kuvaa sokeita.

Suomen ortodoksisessa kirkossa muistellaan vuosittain Kaikkien murheellisten ilo -ikonia aina lokakuun 24. päivänä, mikä päivämäärä liittyy vuonna 1688 tapahtuneeseen ihmeeseen Moskovassa. Tällöin Moskovan patriarkka Joakimin (v. 1674 -1690) sisar Jefimia parani vaikeasta syövästä ikonin ja rukouksen voimalla. Venäjällä muistellaan ikonia myös em. ukkosmyrskyn ihmeen vuoksi kesäkuun 23. päivänä ja vielä kolmatta samanlaista ikonia marraskuun 19. päivänä. Tälle ikonille on kirjoitettu myös oma akatistohymninsä, jota ei kuitenkaan vielä ole suomennettu.

Tropari, 4. säv.

Me, syntiset ja alhaiset, hartaasti rientäkäämme nyt Jumalansynnyttäjän luo ja katuen syntejämme langetkaamme hänen eteensä huutaen sydämemme pohjasta: Auta, oi Valtiatar ja armahda meitä. Älä viivytä. Me muutoin hukumme syntiemme paljouden tähden. Älä palvelijoitasi palauta tyhjin käsin luotasi, sillä Sinusta me olemme saaneet itsellemme turvan.

Toinen tropari, 4. säv.

Me, kelvottomat, emme koskaan herkeä puhumasta voimastasi, oi Jumalansynnyttäjä, sillä jollet Sinä esirukouksillasi puolustaisi, niin kuka silloin päästäisi meidät näin suurista vaaroista. Kuka olisi meidät tähän asti synnin orjuudesta vapaina säilyttänyt? Emme erkane Sinusta, oi Valtiatar, sillä Sinä aina pelastat palvelijasi kaikista kauheista vaaroista.

Kontakki, 6. säv.

Ei ole meillä muuta sellaista apua, ei ole muuta semmoista toivoa kuin Sinä, oi puhtain Neitsyt. Auta meitä, Sinuun me luotamme ja Sinua ylistämme, sillä me olemme Sinun palvelijasi. Älä salli meidän häpeään joutua.




Back

PayPal