Pyhittäjät Ksenofon, Maria, Arkadios ja Johannes

Pyhittäjät Ksenofon, Maria, Arkadios ja Johannes olivat hurskas perhe, joka eli keisari Justinianoksen (527-565) hallituskaudella Konstantinopolissa. Isä - Ksenofon - toimi senaattorina, hänen vaimonsa Maria oli kotona ja kasvatti lapsia Arkadiosta ja Johannesta, jotka saivatkin hyvän kasvatuksen ja koulutuksen. Heidät lähetettiin Beirutiin lakimieskouluun.

Isä sairaus sai pojat palaamaan takaisin Konstantinopoliin ja paluumatkalla Beirutiin heidän laivansa haaksirikkoontui ja pojat pelastuivat ihmeellisesti kuolemalta, tosin kumpikin eri taholla ja tietämättöminä toistensa kohtalosta.

Johannes meni paikalliseen luostariin ja ryhtyi munkiksi. Arkadios pohdiskellessaan selviytymistään, näki yöllä unen, missä Johannes kehotti häntäkin ryhtymään munkiksi, minkä Arkadios aikoikin toteuttaa.

Arkadios matkusti Jerusalemiin pyhille paikoille ja tapasi siellä pyhän Hariton Tunnustajan (muistopv. 28.9.) perustaman luostarin munkki-isän, jolla oli ennaltanäkemisen armolahja ja joka kertoi Arkadiokselle, että tulee tapaamaan sekä veljensä että vanhempansa.

Poikien vanhempien huoli kasvoi ja he lähettivät palvelijan etsimään ja selvittämään poikien kohtaloa, Hänen tapasi paluumatkalla kotiin poikien palvelijan, joka oli myös vihkiytynyt munkiksi ja joka kertoi poikien kuolleen. Tämä viesti aiheutti suuren surun Ksenofonille ja Marialle ja he päättivät lähteä pyhiinvaellukselle Jerusalemiin.
Jerusalemissa Jumala järjesti asiat niin, että kaikki neljä kohtasivat. Arkadioksen ohjaajavanhus oli tässä välikappaleena. Hänet tapasivat ensin vanhemmat ja sitten Johannes ja hän järjesti perheen kohtaamisen aterialla. Poikien olemus oli kilvoittelun tuloksena sen verran muuttunut, että he eivät tunnistaneet toisiaan eivätkä vanhemmat kumpaakaan heistä.

Aterialla Ksenofon ihasteli ohjaajavanhuksen oppilaiden hyvää käyttäytymistä, koska vanhus oli kieltänyt heitä paljastamasta itseään eikä Ksenofon siis aavistanut, että siinä olivat hänen poikansa. Kun asia sitten selvisi, ilo oli suuri ja munnkivanhus toimitti kiitosrukouksen onnelliselle perheelle.

Ksenofon ja Maria päättivät siltä istumalta vihkiytyä myös luostarielämään ja pyysivät munkkivanhusta auttamaan asiassa. Ksenofon lähetti palvelijansa myymään omaisuutensa Konstantinopolissa ja jakamaan sen orjille ja palvelijoille.

Johannes ja Arkadios seurasivat munkkivanhusta erämaahan, jossa he viettivät elämänsä loppuajan. Myös Ksenofon lähti erämaahan, missä kuoli 500-luvun puolivälin tienoilla. Maria siirtyi nunnaluostariin ja hän, kuten muutkin perheen jäsenet, jotka saivat erilaisia armolahjoja - parantamisen, ennaltanäkemisen - käyttivät niitä ihmisten hyväksi.